Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olimme kaupassa, jossa oli paljon erinlaisia eläimiä. Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä.
Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienissä häkeissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaa. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä ja toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne ovat söpöjä", "Minä haluan tuollaisen", mutta emme koskaan pääse lähtemään kenenkään mukaan.
Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä lähti hiljaa hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut, että hän on sairan ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulin pehmeän ininäni olleen ainoa ääni, joka suri häntä, kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin.
Tänään tuli perhe ja osti minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuivat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Hellävaroen he opettavat minua erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!
Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni, koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, ettei vanhempiani oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, minua ainoastaan koskee nähdä perheeni niin surullisena. He rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä!
Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minua sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minua sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa, ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaana ollakseni vahva pentu mikä minun kuuluisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tyttöni niin surullisena ja kuulen hänen vanhenpiensa sanovan "Nyt on varmaan aika...". Usein olen käynyt eläinlääkärillä, eikä uutiset ole olleet koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpöisen auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mutta olenko tehnyt jotakin väärin? Voi, kunpa kipu menisi pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet! Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.
Eläinlääkärin pöytä on niin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta hänen antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle että siellä ei ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienellä hännänheilautuksella ja hellällä kuonon tökkäyksellä. Olin toivonut viettäväni vielä monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri. "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule oikeilta kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan vielä monta vuotta ennen kuin saan nähdä rakkaan perheeni uudelleen.
Tätä tarinaa saa levittää ja julkaista toivoen, että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat koiria vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.
Copyright 1999 J. Ellis